Tuli palo

Tu
-li
palo.
Paloi tuli.
Tuli se palo.
Paloi se tuli.
Se tuli vaan palo.
Se paloi vaan tuli.
Tuli se vaan palo.
Paloi se vaan tuli.
Tuli palo se vaan.
Paloi tuli se vaan.
Tuli.Tuli.Tuli. Palo.Palo.Palo.
Se palo vaan tuli tulemistaan.
Se tuli vaan paloi palamistaan.
Sammui omia aikojaan.

Mainokset

Luova keho

Luovuus on taito
ihailla poutapilviä
hymyillä päivänkakkaroille
oppia koivunoksilta
puhua varpaanpäille
Luovuus on kykyä
vastaanottaa vaahtopäitä, aaltovuoria
seistä kaatosateessa ilman sateenvarjoa
tuntea sadepisarat joka puolella
näkyvyyden puuttuessa kuunnella,
kun maailma puhuu sinulle
(kohinaa)
Luovuus on valmiutta
pysyä hiljaa paikallaan
odottaa
antaa aikansa
luottaa
keho kyllä vastaa.

Kieroon kääntyvillä kujilla

Jos maltat pysähtyä katsomaan,
valkohampainen kalaparvi saa
sinutkin pian nauramaan
vieressä punaposkisella pupulla
on vegaania asiaa
tatuoitu ovi tahtoo lisää rakkautta
kulman takana vihreä kukkalaatta
kiipeää kohti kattoa
katukyltin päällä käärme
laulaa Manu Chaoa
vastapäätä roikkuu sohva,
ja mosaiikki-Madonna
Risteyksessä runo
odottaa seuraavaa ohikulkijaa,
kieltomerkki osoittaa
taas mieltään auktoriteeteille, ei avaruusolioille,
videopelistä tutuille öisille vierailijoille,
jotka nekin haluavat
Ciutat Vellan kapeille kaduille,
missä monta ala- ja ylämaailmaa
kohtaavat toisensa
ja toista miljoonaa tallaajaa
Kieroon kääntyvillä kujilla on vaan
niin paljon enemmän tilaa

tilaa
olla
ja ilmaista.

Kolmikielinen kotiavaimeni

Kynäni tuntuu kevyemmältä kuin ennen
Se loikkii sulavammin
tyylilajien poikki
käsialasta piittaamatta
Eilen yllätin sen piirtämästä
spiraalia
keskelle ruutupaperia

Kynäni puhuu kolmea kieltä
Kaikkia luovasti sekaisin
Yhdellä rakastaa
toisella mietiskelee
kolmannella koettaa kovasti kommunikoida
Kenen kanssa?
En ole aivan varma

Joskus kynäni kuulostaa
kuin sarjalta tuntemattomia sointuja
jonkun toisen kaipuulta,
jonkun jota en haluaisi aina
kuunnella,

mutta
menköön!
Kokeilkoon koukeroitaan
Rakentakoon riiminsä vaikka sivujen marginaaleihin
ruutujen risteyksiin
Hengittäköön paperille oman rytminsä,
jättäköön uusiutuvat jälkensä
kunhan ei jätä minua yksin

Sillä kynäni on kuin kotiavain
laukun pohjalla
turvana taskussa
Aina käden ulottuvilla
muistuttamassa

Olen kotoisin jostakin.

Soturitar ja kuollut nainen

Olen Soturitar
kurottamassa kohti valoa
palavaa, edessä vuoren,
joka muuttaa muotoaan
puuksi, paikallaan,
kotkaksi, oksillaan,
käärmeeksi, joka taipuu
jouseksi, ilman ampujaa
rannassa, jossa vene odottaa
Sankaritarta matkallaan
delfiini johdattaa, kuun
siltaa pitkin
toiseen maailmaan,
missä kuollut nainen makaa
taivaan alla samalla
vakaalla maalla hiljaa
matolla, minä olen
olen
joustava.