ja vielä joskus muistelisimme tätä aikaa. kun kevät oli sama, mutta kaikki muu oli toisin. kun jokainen puhkeava silmu oli todiste. jokainen pilvetön auringonlasku ihme. kukat nousivat tienpenkoille kuin aallot. sinisen ja valkoisen välissä keltainen. pyöräilin yksinäisen Ateneumin ohi  apteekkiin. ostin naapurille kaksi kappaletta maskeja alkuperäispakkauksessa. hän lähetti kiitokseksi narsisseja. ”kyllä viisaat tiedemiehet keksivät rokotteen tähänkin”, luki kuvan alla. ja me uskoimme.