Kultaseni,
ethän anna kenenkään viedä voimaasi. On niin monta tapaa muuttaa maailmaa. Voit vaikuttaa, koskettaa tai parantaa, synnyttää jotain, mikä on sinulle rakasta. Tee mitä tahansa, kunhan teet hyvää ja annat jokaisen tehdä sen omalla tavallaan. Maailmassa on jo tarpeeksi niitä, jotka heristävät sormiaan.
Hän yritti olla
joka päivä
vähän hauraampi,
sillä ainut,
mikä pelastaisi
maailman,
oli pehmeys.
Kaikki muu oli
jo kokeiltu.
Sisko,
ei sinun tarvitse pyytää anteeksi,
jos et tiedä, miten viha käännetään voimaksi.
Keskity siihen, missä olet hyvä ja rakasta.
Kukaan ei voi sanoa, etteikö sitä tarvita.
Ja maailma muuttuu, se muuttuu niin monella tavalla.
Anna itsellesi lupa olla se mitä olet.
Herkkä sielu, lempeä parantaja.
Maailma on
kova paikka.
Se muuttuu
vain tekemällä.
Itsestämme.
Palalta palalta
pehmeämmän.
Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn ikään, se alkaa synnyttää. Yksi lapsia, toinen runoja, kolmas ehkä molempia. Joku laittaa siemenen purkkiin ja odottaa. Joku maalaa oman maan ja tähtitaivaan. Tapoja on miljoonia. Sen vain haluan sanoa. Älä suotta usko siihen, että maailmassa on vain yhdenlaisia vauvoja.
Jos annat minulle
linnunradan,
voit olla varma,
että tulen rakastamaan
sinua aina.
Mutta jos annat minulle
kaikkeuden,
kirkkaimman valon
sekä pimeimmän varjon,
voit luottaa siihen,
että löydän takaisin
luoksesi aina.
Toiset meistä etsivät rakkautta vapaudesta.
Älä käsitä väärin, olemme enemmän kuin
valmiita. Rakkaus on meillä verisuonissa.
Virtaa jokaisessa linnunradat ja mannerlaatat
ylittävässä askeleessa. Se pauhaa niin kovaa,
sellaisella taajuudella, että kaikkein tärkein
on hukkua. Sydän. Se odottaa. Odottaa
kuin varkain sitä tähtitaivaallista hetkeä,
jolloin joku ottaisi meitä hellästi kädestä.
Piirtäisi kevyesti sormenpäällä. Näyttäisi ne,
rajat. Sanoisi viimeinkin ne sanat.
”Tähän asti voit mennä, jotta ikuisuus ei karkaa.”
Kun maailman
paino yllättää,
rakkaani, kultaseni,
muistathan silloin
hengittää,
hengittää syvään.
Maailman kauneimmat
polut kulkevat
pitkin
elämän jättämiä
jälkiä
sielusta sieluun.
Kun maailma käy
liiaksi iholla:
kukkia.
