Tytöltä tytölle

Tyttö, sinä olet tähdistä.
Jalkapohjasi on punottu puiden juurista,
silmissäsi Linnunradan loiste.
Aurinko, kuu, meri,
kaikki tietävät nimesi,
tuntevat tarinasi,
sen, miten Äiti maa ja Isä taivas
täyttivät kerran sydämesi avaruudella,
sytyttivät sinuun kauneuden,
viisauden,
kaikkialle ulottuvan rakkauden.
Ethän koskaan unohda sitä,
vaikka ympäröivä maailma sanoisi mitä.

 

Mainokset

Rakas patriarkaatti

Rakas patriarkaatti,

Ymmärrän, että sinua pelottaa. Et oikein unta saa. Sillä myönnä pois, tiedät sen itsekin. Olet tullut tiesi päähän. Ehkä tarkoituksesi oli hyvä, mutta toteutus on tuonut meidät tuhon partaalle. Äiti maa ei enää jaksa, me naiset emme enää jaksa, ja jos maapallo ja puolet sen väestöstä eivät riitä, on vielä monta muuta pienempää, yhtä tärkeää ryhmää, jotka ovat syystä sinuun pettyneitä. Emme voi jatkaa näin. Olet epätoivoinen ja koitat taistella kohtaloasi vastaan.  Näen sen. Viha paljastaa pettymyksesi määrän. Siksi tämä posti. Sanon sen niin kauniisti, kun vain suinkin osaan: Olet takertunut valtaan. Tee itsellesi ja kaikille meille palvelus ja päästä jo irti. Sillä tämä on uuden aikakauden alku. Tulet vielä kokemaan. Vain rakkaus voi pelastaa.

Mahdollisuus rauhaan

”Mitä jos muutos käy jonain päivänä niin suureksi, että maa ei pysty enää kannattelemaan meitä?”, kysyi nuori koivu metsän vanhimmalta tammelta.
”Emme voi pelastaa maapalloa ihmisen puolesta.
Ainut mitä voimme tehdä
on sitoa sen verran hiiltä,
kun pystymme kantamaan,
ja tarjota heille
mahdollisuus rauhaan.”

Hänellä oli tapana haaveilla

Hänellä oli tapana haaveilla isoista asioista.
Kuten siitä, että kaikilla olisi koti,
kenelläkään ei olisi nälkä,
jokainen saisi kasvaa rauhassa,
olla omanlaisensa.
Joskus hän unelmoi pienesti.
Silloin hän kuvitteli lisää kukkasia
kaikille maailman poluille
ja taivaan,
jonka tähdet loistivat niin kirkkaasti,
ettei kenenkään tarvinnut pelätä
pimeintäkään yötä.