Maailma on
kova paikka.
Se muuttuu
vain tekemällä.
Itsestämme.
Palalta palalta
pehmeämmän.
Mainokset
Avainsana-arkisto: maailmanparannus
Uusi aikakausi
Odotan sitä päivää,
kun kaikki selviytyjät
ehtivät sulaa,
ja maailma täyttyy
pehmeistä sydämistä.
Sisko
Sisko,
naisten käyttämä synonyymi
paremmalle maailmalle.
Tytöltä tytölle
Tyttö, sinä olet tähdistä.
Jalkapohjasi on punottu puiden juurista,
silmissäsi Linnunradan loiste.
Aurinko, kuu, meri,
kaikki tietävät nimesi,
tuntevat tarinasi,
sen, miten Äiti maa ja Isä taivas
täyttivät kerran sydämesi avaruudella,
sytyttivät sinuun kauneuden,
viisauden,
kaikkialle ulottuvan rakkauden.
Ethän koskaan unohda sitä,
vaikka ympäröivä maailma sanoisi mitä.
Rakkauspostia
Minne voin lähettää rakkauspostia? Lukeeko kukaan? Tuleeko otsikoita? Ryhtyvätkö poliitikot kommentoimaan? Täyttyvätkö keskustelupalstat? Syttyykö suuria tunteita? Lähteekö hymymylly jauhamaan? Leviääkö lempi viraaliksi asti?
Rakas patriarkaatti
Rakas patriarkaatti,
Ymmärrän, että sinua pelottaa. Et oikein unta saa. Sillä myönnä pois, tiedät sen itsekin. Olet tullut tiesi päähän. Ehkä tarkoituksesi oli hyvä, mutta toteutus on tuonut meidät tuhon partaalle. Äiti maa ei enää jaksa, me naiset emme enää jaksa, ja jos maapallo ja puolet sen väestöstä eivät riitä, on vielä monta muuta pienempää, yhtä tärkeää ryhmää, jotka ovat syystä sinuun pettyneitä. Emme voi jatkaa näin. Olet epätoivoinen ja koitat taistella kohtaloasi vastaan. Näen sen. Viha paljastaa pettymyksesi määrän. Siksi tämä posti. Sanon sen niin kauniisti, kun vain suinkin osaan: Olet takertunut valtaan. Tee itsellesi ja kaikille meille palvelus ja päästä jo irti. Sillä tämä on uuden aikakauden alku. Tulet vielä kokemaan. Vain rakkaus voi pelastaa.
Rakkauden propaganda
Puhu rakkauden kielellä,
puhu totuuden kielellä,
ei kenenkään
äiti maan, isä taivaan
kaikkien meidän äänellä.
Vaikka valo ei kosketa,
se paistaa vihaisimpaankin
ja jossain kaukana katseilta
saattaa murtua kivi
lohjeta muuri
vieriä sisään unelma.
Mahdollisuus rauhaan
”Mitä jos muutos käy jonain päivänä niin suureksi, että maa ei pysty enää kannattelemaan meitä?”, kysyi nuori koivu metsän vanhimmalta tammelta.
”Emme voi pelastaa maapalloa ihmisen puolesta.
Ainut mitä voimme tehdä
on sitoa sen verran hiiltä,
kun pystymme kantamaan,
ja tarjota heille
mahdollisuus rauhaan.”
Vihreät soturit
Nuo urheat vihreät soturit
huojuivat väsymättä tuulessa,
taipuivat,
antoivat ainoan runkonsa,
hengittivät,
olivat läsnä jokaisella solulla,
luottivat maahan,
tekivät kaikkensa,
jotta ihminen olisi voinut
pelastaa
ensin itsensä.
Hänellä oli tapana haaveilla
Hänellä oli tapana haaveilla isoista asioista.
Kuten siitä, että kaikilla olisi koti,
kenelläkään ei olisi nälkä,
jokainen saisi kasvaa rauhassa,
olla omanlaisensa.
Joskus hän unelmoi pienesti.
Silloin hän kuvitteli lisää kukkasia
kaikille maailman poluille
ja taivaan,
jonka tähdet loistivat niin kirkkaasti,
ettei kenenkään tarvinnut pelätä
pimeintäkään yötä.
