Kun latva pettää,
käänny runkosi puoleen,
ja juuret koskettavat sinua.
Mainokset
Avainsana-arkisto: mieli
Viisauden pumppu
Jotta ei tarvitsisi luottaa pelkkään latvaan,
puultakin se löytyi
-ikuisen viisauden pumppu.
Taipunut
Tunsin miten lähestyin kevättä
juurteni välissä oli ilmaa
runkoni taipunut sinne mistä luulin sen tulevan
Kun vain malttaisin hengittää.
Soluhengitystä
Minulla oli taipumusta
jumiutua latvaani
ennen havahduin vasta
kun jotain rasahti poikki
nykyään herään jo aiemmin
soluhengittämään
kipristelen oksia
asutan runkoa
joskus saatan jopa tuntea
hetken jotain kannattelevaa,
multaista
jotain mikä ei tuulesta
hievahda.
Juuret.
Ajattelematon
Onko ajattelemattomuutta olla ajattelematta,
jos ajatteleminen johtaa ajattelun kannalta
ajattelemattomiin lopputuloksiin?
Kysyi ajattelematon, eikä ajatellut sen enempää.
Aurinko on palannut takaisin
Yhtäkkiä huomaan,
että ihoni pintasolut ovat alkaneet taas hehkua.
On syyskuun 18. päivä,
ulkona sumupilviä
ja niin harmaata, etten näe putoavatko pisarat maahan,
mutta säteet,
ne eivät enää pysy sisälläni
vaan levittäytyvät ympäriinsä
kuin olisivat juuri karanneet kennosta.
Kaikki vihaiset kissani
Ne eivät ole mitä tahansa sisäkissoja.
Katso niiden turkkia, lihaksia, kynsiä, kulmahampaita. Katso, miten hitaasti ne liikkuvat. matalana. vaanivat. Milloin huomasit, että niitä on koko lauma? Ajattelitko odottaa ja seurata vierestä, kun ne valtaavat pöytäsi yksi toisensa perään? Mitä meinaat tehdä, kun on leijonan vuoro? Aiotko tukkia kaikki ovet ja ikkunat? Tiedäthän, että tämä on autio saari. Voit juosta karkuun ja antaa niiden raadella. Tai pysyä paikoillasi. Opetella silittämään.
Kehoni kirjoittaa runoja
Kehoni kirjoittaa runoja,
solmussa lattialla
Syviä säkeitä
kauniita sointuja
kivun koskettamia pysähtyneitä hiljaisuuksia,
joiden aikana kuulet vain hengityksen.
Olemme kahden.
Introvertikaali
Extremeä? Viihdyin kyllä ilmassa,
mutta laskeuduin aina mahdollisimman hitaasti, kevyin siivin
Syöksyin vain sisälläni, äärettömyyteen.
-Muuttolintu
Ihailijapostia
Viimeksi kuin kirjoitin sinulle, kiitin.
Kiitin, että olet jaksanut kanssani,
vaikka en ole aina ollut ”se helpoin kumppani”.
Tänään haluan kertoa: minä ihailen sinua.
Ihailen kykyäsi pysyä tässä.
Vaikka itse juoksen joskus karkuun,
sinä olet aina läsnä.
Ihailen taitoasi antaa anteeksi,
silloinkin, kun tiedän olleeni
täysi idiootti.
Ihailen rohkeuttasi hypätä ylös,
loikata eteen, hetkinä
jolloin vasta mietin,
pystynkö siihen ja milloin sen teen.
Ihailen tietoa syvällä sinussa,
ei luettua, vaan elämällä opittua,
osa siitä yhdessä jaettua.
Ihailen taitoasi nähdä asioita,
joita en osannut edes kuvitella.
Niin. Paljon. On. Olemassa.
Ihailen tapaasi, jolla katsot minua,
jälleen kerran uutena, erilaisena,
silti aina jotain palaa vailla,
ei koskaan valmiina
ja sitä etten voi koskaan tuntea,
sinua, todella,
sillä sinussa on tuhat ja yksi tarinaa,
yhdessä kehossa, koko maailma.
Vaikkei aina uskoisi,
minä ihailen sinua.
Toivon, ettet koskaan unohda.
T: Kanssakulkija
