Taipunut

Tunsin miten lähestyin kevättä
juurteni välissä oli ilmaa
runkoni taipunut sinne mistä luulin sen tulevan
Kun vain malttaisin hengittää.

Mainokset

Soluhengitystä

Minulla oli taipumusta
jumiutua latvaani
ennen havahduin vasta
kun jotain rasahti poikki
nykyään herään jo aiemmin
soluhengittämään
kipristelen oksia
asutan runkoa
joskus saatan jopa tuntea
hetken jotain kannattelevaa,
multaista
jotain mikä ei tuulesta
hievahda.
Juuret.

Kaikki vihaiset kissani

Ne eivät ole mitä tahansa sisäkissoja.
Katso niiden turkkia, lihaksia, kynsiä, kulmahampaita. Katso, miten hitaasti ne liikkuvat. matalana. vaanivat. Milloin huomasit, että niitä on koko lauma? Ajattelitko odottaa ja seurata vierestä, kun ne valtaavat pöytäsi yksi toisensa perään? Mitä meinaat tehdä, kun on leijonan vuoro? Aiotko tukkia kaikki ovet ja ikkunat? Tiedäthän, että tämä on autio saari. Voit juosta karkuun ja antaa niiden raadella. Tai pysyä paikoillasi. Opetella silittämään.

Ihailijapostia

Viimeksi kuin kirjoitin sinulle, kiitin.
Kiitin, että olet jaksanut kanssani,
vaikka en ole aina ollut ”se helpoin kumppani”.
Tänään haluan kertoa: minä ihailen sinua.

Ihailen kykyäsi pysyä tässä.
Vaikka itse juoksen joskus karkuun,
sinä olet aina läsnä.
Ihailen taitoasi antaa anteeksi,
silloinkin, kun tiedän olleeni
täysi idiootti.
Ihailen rohkeuttasi hypätä ylös,
loikata eteen, hetkinä
jolloin vasta mietin,
pystynkö siihen ja milloin sen teen.
Ihailen tietoa syvällä sinussa,
ei luettua, vaan elämällä opittua,
osa siitä yhdessä jaettua.
Ihailen taitoasi nähdä asioita,
joita en osannut edes kuvitella.
Niin. Paljon. On. Olemassa.
Ihailen tapaasi, jolla katsot minua,
jälleen kerran uutena, erilaisena,
silti aina jotain palaa vailla,
ei koskaan valmiina
ja sitä etten voi koskaan tuntea,
sinua, todella,
sillä sinussa on tuhat ja yksi tarinaa,
yhdessä kehossa, koko maailma.

Vaikkei aina uskoisi,
minä ihailen sinua.
Toivon, ettet koskaan unohda.

T: Kanssakulkija

Heijastuksia

Mikä minua pelottaa?
Sekö, että paljastat ihoni alta jotain, mitä olen koittanut huolella piilottaa?
Vai se, että viet minulta jotain, jonka luulin omistavani? Kuten palan sydäntäni.
(Ihme kyllä, sitä on vielä jäljellä. Vaikka kuinka murustelen, jostain tulee aina lisää lämpöä.)
Jos taas pelkään valoa, siinä ei ole mitään tolkkua
Ainut riski on, että loistaisimme yhä kirkkaammin.
Sitäkö minä pelkään?