
Mikään ei ole opettanut
minulle niin paljon
luopumisesta kuin syksy.
En enää itke, mutta joka
vuosi katson haikeana
auringon perään ja päästän
irti siitä, kuka olen, kun
sieluni on kukkeimmillaan.
— kesänlapsi
Mikään ei ole opettanut
minulle niin paljon
luopumisesta kuin syksy.
En enää itke, mutta joka
vuosi katson haikeana
auringon perään ja päästän
irti siitä, kuka olen, kun
sieluni on kukkeimmillaan.
— kesänlapsi
Sinä päivänä, kun
hän lopetti kaiken
maailman perässä
juoksemisen, tähdet
sisäisellä taivaalla
kääntyivät, syliin
tipahti kuu ja
jotain mikä tuntui
täydeltä.
Ja juuri silloin,
kun luulit
menettäneesi
aivan kaiken,
odota.
Jotain elämää
suurempaa
on tulossa.
— universumi
Sinä et ole rikki,
vaikka osa tarinoistasi
on kesken.
Luontokin muuttuu
jatkuvasti, se on
silti täydellinen.
Siis älä hätäile,
sinä upea orgaaninen.
Syksy tiputtaa lehdet puista
niin kuin elämä riisuu meistä
kaiken turhan.
Se tapahtuu nopeasti,
mutta paljaiden oksien
rakastaminen
vie aikaa.
Antaudu. Hellitä.
Syksy riisuu
sinutkin
lehti lehdeltä.
Rohkeammaksi.
Kaikki muuttuu koko ajan.
Vaikka kasvoit kallioksi,
siihen ei tarvitse jäädä.
Jonakin päivänä
voit olla vesi. Ja silti
kannatella itseäsi.
Äkkisärkymisen keskellä
koita olla lempeä,
hyväksy, mutta
älä pidä kiirettä.
Sydämelläsi on
kaikki oikeus kiihtyä.
Anna aikaa.
Kun olet kerran päästänyt
kevään ihollesi,
tulet sulamaan joka tapauksessa.
Kun jokin ei etene suunnitelmiesi mukaan,
muista vuorokauden ajat,
aamu ja yö, pallon pyöriminen akselinsa ympäri.
Muista luonnon sykli,
neljä vuodenaikaa,
kalteva maa.
Muista aurinkokunnan soikea rata,
jossa planeetat, kuut, kaikki kiertää, liikkuu,
ja tämäkin tässä on vain jakso, joka vaihtuu.
Me menemme sen
mukana. Nytkin.