Kun aurinko sittenkin nousee

rakastaitseasi_Mokka”Rakasta itseäsi”, sanotaan, mutta joskus
kauneimmat teot itseään kohtaan syntyvät
pelosta. Pelosta, että ei jaksa. Pelosta,
että harmaa pitkä tunneli on ennen pitkää
imaisemassa kaiken sen, missä oli ennen
värejä. Kevään silmiä pakottavan taivaan,
kesäisen metsän ylitsepursuavan vihreän,
syksystä liekehtivän maan, lehdet jotka
keräävät vielä rohkeutta, kaamoksen su-
muiset vivahteet. Sen hetken, kun aurin-
ko sittenkin nousee. Ei, minulle ei olisi
toiminut sana rakasta, mutta pelasta ajoi
saman asian.

Vain sielusi tietää, mistä olet kotoisin

alma_valkoinenOsa minusta matkustaa vieläkin
minibussissa, iho iholla reggaetonin
tahdissa, lukitsee auton ovet ajaessa,
antaa poskisuudelmia aina tavatessa.
Osa minusta ei koskaan säästele
rakkauden sanoja, te quiero
mucho, querida, kääntää marras-
kuussakin katseen kohti valoa.
Sitä osaa kutsutaan almaksi. Voit
olla syntynyt minne päin maailmaa
tahansa, mutta vain sielusi tietää,
mistä olet kotoisin.