Vähemmän kokonaista

Rakkaani,
muistathan,
vaikka sinussa
olisi kuinka monta
kipeää lovea
tahansa, se
ei tee sinusta
vähemmän
kokonaista.

Sille, joka oli ollut pahin vihollinen

rakas.Hän antoi kämmenen
laskeutua pehmeästi
sydämelleen ja kuiskasi
hiljaa ”rakas” sille,
joka oli ennen ollut
pahin vihollinen.
He olivat kulkeneet
pitkän, ikuisuudelta
tuntuneen matkan,
mutta tänään, tässä,
he olivat vihdosta
viimein yhtä.

Rakkauden ikuinen potentiaali

Ehkä jumaluus ei olekaan jossain tuolla korkealla, kaukana taivaan porteilla. Vaan ihan tässä lähellä. Oman sydämen sykkeessä. Jokaisessa tuulen henkäyksessä. Oksien läpi siivilöityvässä auringonsäteessä. Kastepisarana lehdellä. Ehkä jumaluus puhuukin äitimaan kielellä. Kuiskii hiljaa sisällämme. Odottaa, että tulisimme viimein pois korkeuksista ja laskeutuisimme siihen ihmeeseen, joka saa voimansa juurista. Joka asuu jokaisessa solussa. Puussa ja kasvissa. Elävässä olennossa. Sinussa ja minussa. Ehkä jumaluus onkin häivähdys siitä, että pyhä on yhtälailla sisällä kuin ulkona. Viisautena kehossa. Energiana, joka ei tunne rajoja. Rakkauden ikuisena potentiaalina.