Hänen sydämensä oli
kevyt kuin pääskysen
lento, raskas kuin
valtamerten paino.
Molempia samaan
aikaan.
Avainsana-arkisto: rakkaus
Kun kaikki kaunis pääsee virtaamaan sisään
Voi olla, että et ehkä koskaan
tule saamaan selitystä sille,
miksi kaikki kävi niin kuin kävi.
Miksi maa tippui jalkojesi alta.
Miksi toinen ei pystynyt puhua.
Mutta älä anna sen estää sinua
paranemasta. Sillä niin raa’alta
kuin se tuntuukin, sydän on
säyseimmillään silloin, kun
se on särkynyt auki. Ja kaikki
kaunis pääsee virtaamaan
sisään.
Jokainen tapa on oikea
Jokainen tapa on oikea
olla nainen, ja rakkauden
kapinallinen.
Ei siinä sen kummempaa
Nainen, joka ei halua lapsia
on nainen, joka haluaa
muita asioita. Ei siinä sen
kummempaa. Ja rakkautta,
sitä on niin montaa sorttia.
Mitä niitä vertaamaan.
Kultahippuja
En minä tarvinnut
muuta vakuuttelua.
Sinä pidit minun palasia
kuin kultahippuja.
Jonkun toisen rinnalla
Aina kauneimmatkaan tarinat
eivät pääty tavalla, joka niiden
kuuluisi ansaita. Joskus aikojen
saatossa palaset vain ajautuvat
niin kauaksi toisista, ettei niistä
millään saa tehtyä enää yhteistä
mosaiikkia. Ei vaikka kullalla
koristelisi. Silloin molempien
on parempi myöntyä, ja hajota.
Tulla ehjäksi jonkun toisen
rinnalla.
Sydän puhkesi täyteen viljaan
Sinä kesänä
tuuli teki tukkaan pesää
iho hengitti kilpaa puiden kanssa
päivänkakkara kiertyi korvan taakse
suu maistui metsältä ja mansikoilta
katseessa lepäsi järven tyyni pinta
savipohjassa jalkojen painaumat.
Sinä kesänä aika lipui kuin joutsenet
joenuomaa pitkin, eleettömästi, mutta
varmasti, sydän puhkesi täyteen
viljaan. Luonto oli muuttanut
häneen.
Minun feminismini
En sulje silmiäni.
Kiitän elämää paljosta,
haluan kaikille rauhaa ja rakkautta
– se on minun feminismini.
Että me emme jättäisi ketään yksin
Ei holhoten, vaan toisillemme tilaa antaen
Istuisimme ikään kuin saman nuotion lämmössä.
Hengittäisimme pehmeästi ja syvään.
Keräisimme liekkimme yhteen.
Emme antaisi vihan voittaa.
Rakkaus on rohkein laji, jonka tiedän
Rakkaus on rohkein laji, jonka tiedän.
Heittää nyt itsensä sillä tavalla toisen
ihmisen syliin. Ilman pelastusrengasta,
ilman turvavaljaita tai minkäänlaisia
takeita. Riisua sisimpänsä kuin kauan
kerrostuneet maankuoret. Paljastaa
nekin halkeamat, jotka on täytynyt
pitää visusti piilossa. Pelätä pahinta
ja toivoa lähes mahdotonta. Kunpa
tuo sielu olisi minua varten. Yhtä
auki ja yhtä repaleinen.
Pääskysten lentoa
Järven rannalla, kesäillassa,
jossa pilvenhattarat
uiskentelevat veden pinnassa,
sinä tartut minua kädestä.
Me seuraamme pääskysten
lentoa kuin näytöstä.
