Silkkaa toivoa

silkkaatoivoa_maitokahviAina elämässä ei ole vaihtoehtoja. Kun se
pakottaa sinut selviytymään, on vain
jaksettava, kurotettava kohti valoa, kaikin
tavoin uskottava, että se mitä on nyt, ei
ole ikuista. Ihminen on sitkeää tekoa, se
voi pysytellä elossa monta mustaa talvea
peräkkäin vain haalealla muistolla hiiren-
korvasta. Toiset kutsuvat sitä asenteeksi,
mutta minusta se on silkkaa toivoa. Kun
olet kerran selvinnyt kevääseen, et lakkaa
ihmettelemästä sen loistoa. Ja olet valmis
tekemään melkein mitä tahansa, että voit
antaa toiselle edes hitusen siitä, mikä on
sinulla vain lainassa.

Maailma pikkusormen ympärillä

niinpienitytto_vahvaroosaHänen silmänsä loistivat niin, että
tähdetkin kalpenivat glitteriksi rinnalla.
Hänen naurunsa soi niin, että pikku-
linnutkin laskivat siipensä ja pysähtyivät
kuuntelemaan. Hänen askeleensa oli
kevyt kuin hipaisu, tuskin osui maahan
ollenkaan. Ja niissä hetkissä, kun hän
kääntyi kannoillaan ja tarttui sinua
pehmeästi kädestä, tuntui kuin sydän
olisi jättänyt yhden lyönnin välistä.
Niin pieni tyttö ja silti koko maailma
pikkusormen ympärillä.

Samat lakanat ja puoli maailmaa

Ajattele, että sellaisiakin ihmisiä on
olemassa, joita et tunne ollenkaan,
mutta joiden kanssa olet jakanut
samat lakanat ja puoli maailmaa.
Kun aikaa on kulunut tarpeeksi,
mietin toisinaan heitä. Aikaa ennen
ja jälkeen meitä. Tunnen outoa
kiitollisuutta, sielläkin, missä pitäisi
ehkä olla katkeruutta. Mutta joskus
on vain niin, että elämä kirjoittaa
rakkaustarinamme meidän puoles-
tamme, sillä itse emme pystyisi
sellaisiin juonenkäänteisiin. Ja niin
onnelliseen loppuun.