Minne voin lähettää rakkauspostia? Lukeeko kukaan? Tuleeko otsikoita? Ryhtyvätkö poliitikot kommentoimaan? Täyttyvätkö keskustelupalstat? Syttyykö suuria tunteita? Lähteekö hymymylly jauhamaan? Leviääkö lempi viraaliksi asti?
Mainokset
Avainsana-arkisto: rakkaus
Rakas patriarkaatti
Rakas patriarkaatti,
Ymmärrän, että sinua pelottaa. Et oikein unta saa. Sillä myönnä pois, tiedät sen itsekin. Olet tullut tiesi päähän. Ehkä tarkoituksesi oli hyvä, mutta toteutus on tuonut meidät tuhon partaalle. Äiti maa ei enää jaksa, me naiset emme enää jaksa, ja jos maapallo ja puolet sen väestöstä eivät riitä, on vielä monta muuta pienempää, yhtä tärkeää ryhmää, jotka ovat syystä sinuun pettyneitä. Emme voi jatkaa näin. Olet epätoivoinen ja koitat taistella kohtaloasi vastaan. Näen sen. Viha paljastaa pettymyksesi määrän. Siksi tämä posti. Sanon sen niin kauniisti, kun vain suinkin osaan: Olet takertunut valtaan. Tee itsellesi ja kaikille meille palvelus ja päästä jo irti. Sillä tämä on uuden aikakauden alku. Tulet vielä kokemaan. Vain rakkaus voi pelastaa.
Suojaravinteita
”Ei mitään hätää, kaikki järjestyy kyllä”, sinä sanoit ja sanasi ravitsivat maaperää, vaikka mitään ei vielä näkynyt.
Rakkauden propaganda
Puhu rakkauden kielellä,
puhu totuuden kielellä,
ei kenenkään
äiti maan, isä taivaan
kaikkien meidän äänellä.
Vaikka valo ei kosketa,
se paistaa vihaisimpaankin
ja jossain kaukana katseilta
saattaa murtua kivi
lohjeta muuri
vieriä sisään unelma.
Valkoista paperia
”Kirjoita rakkauden sivuja”,
sinä sanoit.
Minä avasin lehtiön
ja odotin jotain tapahtuvan.
Tänne minä kuulun
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
Maan arvoinen
”Mistä tietää olevansa maan arvoinen?”, kysyi pieni varpunen tammenoksalta.
”Siitä, kun on valmis antamaan itsensä kokonaan, vapisevaa latvaa myöten.”
Taivaanrannanmaalaus
”Katso miten kauniisti aurinko maalaa”,
viittoi koivu oksillaan
ja kaikki kääntyivät,
paitsi yksi,
jonka latva nuokkui varjossa.
Muutos otti aikansa.
Hän
Hän sai kaikki tähdet loistamaan kirkkaammin sisälläni,
auttoi valaisemaan ne, jotka olivat vielä sammuneina,
uskollisesti, kiersi ympärilläni,
ja valvoi, etten tippunut mustaan aukkoon.
Pulssi
Kaikki me tarvitsimme pysähtymistä,
jopa sydän piti tauon ennen seuraavaa lyöntiä.
Ilman sitä ei olisi voinut laajentua.
