”Mistä tietää olevansa maan arvoinen?”, kysyi pieni varpunen tammenoksalta.
”Siitä, kun on valmis antamaan itsensä kokonaan, vapisevaa latvaa myöten.”
Avainsana-arkisto: rakkaus
Taivaanrannanmaalaus
”Katso miten kauniisti aurinko maalaa”,
viittoi koivu oksillaan
ja kaikki kääntyivät,
paitsi yksi,
jonka latva nuokkui varjossa.
Muutos otti aikansa.
Hän
Hän sai kaikki tähdet loistamaan kirkkaammin sisälläni,
auttoi valaisemaan ne, jotka olivat vielä sammuneina,
uskollisesti, kiersi ympärilläni,
ja valvoi, etten tippunut mustaan aukkoon.
Pulssi
Kaikki me tarvitsimme pysähtymistä,
jopa sydän piti tauon ennen seuraavaa lyöntiä.
Ilman sitä ei olisi voinut laajentua.
Puuhullu
Sinä vangitsit minut kuin puu
paikoilleen
silkasta ihmetyksestä.
Metsän syli
Ei metsä oikeasti huutanut takaisin,
se vain halusi näyttää, miltä itse kuulostat.
Sen jälkeen otti syliinsä, jos annoit.
Uskollinen kuu
”Miten Maa sai sinut koukkuunsa?”,
kysyi Venus niin uskolliselta Kuulta.
”Hän antoi minulle kaikkensa
valtameristään lähtien.”
Metsä kuiskasi
”Halaa, älä hakkaa
tue, älä kaada
rakasta, älä roskaa”,
metsä kuiskasi, kun sinne ei huutanut.
Tiedä tämä
Jos sinusta koskaan tuntuu,
että puhallan sinut äärirajoillesi,
olen pahoillani.
Ainut asia, mitä todella halusin,
oli − että lentäisit kanssani.
Valitse hän
Jos haluat tuntea lepääväsi
kuin maan sylissä,
valitse hän, joka puhuu
puiden ja valtamerten kielillä.
