Oman elämän sankaritar ilman ideologiaa
Ennen oli paljon helpompaa, aktivismi kuin postromantiikkaa
Ongelmat suuria, mut vastaukset löytyi oikeista kirjoista
Tässä kohtaa pitäs kai mainita joku antiikin filosofi tai politiikan tutkija
Mun lähdeluettelossa on kumman hiljaista
Siel on hajanaisia erisnimiä ja kadonneita vuosilukuja
En enää tiedä kehen viitata, kun saman päivän aikana tekee mieli
julistaa, ilosofiaa, vaikka oikeesti en pysty kohtaan sitä tosiasiaa
et tarviin lisää aikaa, ei juoksevaa, vaan jotain joka nää haavat parantaa
enkä ois halunnut ketään loukata, kaikki vaan ei kestä mun koko totuutta
se on kuin Samuli Putroa, olit puolisoni silloin, mut nyt ei oo enää nyt
miks edelleen tuntuu, et kaikki ei ois viä päättynyt?
Jätin sen biisin kesken, kai tiesin jo silloin, et elämä ei tuu menee kuin saduissa, silti toiset meistä lukee raamattua ja mä kirjoitan sanoja
sanoja, koska ei oo olemassa totuutta
Oon huomannu, et kaikista vaikeimmat jutut tulee ulos eläinhahmoina tai lastensatuina, ja kyl mä tiedän, et mä pakenen,
mut mitä se todellisuus oikeastaan tarkoittaa?
Toisille se on sitä, mitä ei vaan kestä, siks ne tekee siitä taidetta.