Sielun sopukoita -päiväkirja johdattelee sinut itsesi äärelle

ss_fiilis2

Ihania uutisia! Sielun sopukoita -runoja löytyy nyt myös painettuna täältä 💜

Kaunis, kuvitettu Sielun sopukoita -päiväkirja houkuttelee sinut itsesi äärelle. Kirja sisältää Sielunsopukoita-blogista tuttuja runojani. Käytä muisti- tai päiväkirjana. Anna voimauttavien runojen johdatella huomio itseesi, tallenna sydämesi saloja tai kirjoita muistiin sielusi sopukoita ❤️

ss_fiilis8.png

Ihana lahjaidea opiskelijalle, valmistuneelle, runojen ystävälle tai hänelle, joka kantaa aina muistikirjaa mukanaan. Toimii hyvin myös vieraskirjana, kaverikirjana, lempirunojen tai voimalauseiden keräilykirjana.

Kovakantinen, uniikki päiväkirja sisältää 24 kuvitettua runoa ja violetin merkkinauhan. Graafinen suunnittelu: Sanna Wikström.

ss_fiilis7.png

Sielun sopukoita -päiväkirja on myynnissä Hidasta elämää -puodissa. Katso lisää: https://hidastaelamaa.fi/puoti/sielun-sopukoita-paivakirja/

Mainokset

Sielunsopukoita Hidasta rakkaudessa

lujastikiinni.runo

Kuva: Hidasta rakkautta -facebook

Ihania uutisia!  😍 Sielunsopukoita-runoja voi bongailla nyt myös Hidasta rakkautta -facebookissa.  Hidasta rakkautta on Hidasta elämää – Suomen suosituimman hyvinvointimedian kanava, josta löydät sivuston rakkausjuttuja, parisuhdejuttuja ja voimauttavia kuvia. Joko olet seuraaja? Pääset tykkäämään Hidasta rakkautta -kanavasta täällä.

Lämmin kiitos Hidasta elämää -sivuston perustajille Sanna Wikströmille ja Pequ Niemiselle tästä upeasta tilaisuudesta. ❤️

Näitä runokuvia on myös kivempi jakaa somessa eteenpäin, eikö?

Rakkaudella,

Susanna

 

 

Sanakapismi

Oman elämän sankaritar ilman ideologiaa
Ennen oli paljon helpompaa, aktivismi kuin postromantiikkaa
Ongelmat suuria, mut vastaukset löytyi oikeista kirjoista
Tässä kohtaa pitäs kai mainita joku antiikin filosofi tai politiikan tutkija
Mun lähdeluettelossa on kumman hiljaista
Siel on hajanaisia erisnimiä ja kadonneita vuosilukuja
En enää tiedä kehen viitata, kun saman päivän aikana tekee mieli
julistaa, ilosofiaa, vaikka oikeesti en pysty kohtaan sitä tosiasiaa
et tarviin lisää aikaa, ei juoksevaa, vaan jotain joka nää haavat parantaa
enkä ois halunnut ketään loukata, kaikki vaan ei kestä mun koko totuutta
se on kuin Samuli Putroa, olit puolisoni silloin, mut nyt ei oo enää nyt
miks edelleen tuntuu, et kaikki ei ois viä päättynyt?
Jätin sen biisin kesken, kai tiesin jo silloin, et elämä ei tuu menee kuin saduissa, silti toiset meistä lukee raamattua ja mä kirjoitan sanoja
sanoja, koska ei oo olemassa totuutta
Oon huomannu, et kaikista vaikeimmat jutut tulee ulos eläinhahmoina tai lastensatuina, ja kyl mä tiedän, et mä pakenen,
mut mitä se todellisuus oikeastaan tarkoittaa?
Toisille se on sitä, mitä ei vaan kestä, siks ne tekee siitä taidetta.

Pellon reunassa

Niin kuin siemen raivaa tiensä maan uumenista
kirjoitan itseni eloon.
Nousen pimeästä valkoiselle paperiarkille
kuin villilupiini tien pientareelle.
Painan juureni mustaan multaan,
nostan katseeni korppien siipiin,
niiden hohtaviin sulkiin.
En vieläkään tiedä miten kaikki sai alkunsa,
mutta tuuli nyt tanssittaa valkeaa varttani
pellon reunassa. Olen vahvasti valoon päin kenossa.

Renttu se vaan rakastaa

Renttu se on, runoilija
kukkuu vaan kaiket illat
päivin öin uneksii
aloittaa aamunsa torkuilla
jättää uutiset lukematta
verhotkin taas avaamatta
kuin likaiset kahvikupit
suttuiset paperilaput
kerääntyvät pitkin nurkkia
tukka takussa
ruuat paidalla
sata asiaa hoitamatta
Raivostuttava!
Tekisi joskus jotain tarpeellista
tutkisi,
kirjoittaisi raportteja
tai vaihtaisi edes lamppuja
mutta ei,
runoilija tykkää sotkea
leikkiä sanoilla
suu auki kulkea
päivästä toiseen
ihaillen tarkkailla
pilven anatomiaa
ja verkkaista kulkua

Ei siitä koskaan tule
kunnon kansalaista
Renttu se on, runoilija
eikä sillä ole pulaa rakkaudesta.