Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.
On yksi asia,
mitä ei koskaan
tarvitse hävetä.
Tuo valo sinun
sisällä. Kultaseni,
voit olla säröillä
ja silti säihkyä.
Hän tiesi, miten taika toimi. Hän
sulki silmänsä, hengitti syvään ja
kutsui kaikki osaset itsestään
paikalle. Sydän saapui ensimmäisenä
pamppaillen. Se riisui vaatteensa
ja istui eturiviin odottamaan. Ilmassa
oli samaa lempeää väreilyä kuin
kesäillassa, poutapilviä heijastavan
järven pinnassa. Tähän näytökseen
ei koskaan kyllästyisi.
Hän sanoi kirjoittavansa
runoja, mutta ne sanat,
jotka hän lähetti iltaisin
matkaan, olisivat yhtä
hyvin voineet olla
rukouksia. Niin
sydämestään hän
toivoi.
Viimeinkin hän oli valmis. Sisin pamppaillen hän
sulki silmänsä ja laskeutui sydänpuita pitkin alas
pimeyteen. Avaruus kietoi hänet ympärilleen.
Se oli kevyt ja pehmeä kuin ilma iholla. Yhtäkkiä
olo tuntui lähes painottomalta. Kaikenlaista hän
oli pelännyt, muttei koskaan osannut kuvitella,
että kaikki nämä vuodet hän oli kerännyt rohkeutta
vain pysähtyäkseen, huomaamaan, että tyhjyys on
uusi täysi.
Runo on minun mittarini,
sydänkäyräni. Kun on
tarpeeksi pitkään ollut
hiljaista, tiedän, että sisin
ei virtaa.
Ja vielä minulle tulee
niitä päiviä, kun
sydämeni lyö, lyö,
mutta en mukamas kuule
sen ääntä. Kuin olisin
sulkenut sisimpäni
jäähylle, vaikka tiedän,
ettei siitä mitään
hyvää seuraa.
Hän antoi juurtensa kaivautua
syvälle maan multaan,
sielunsa kurkottaa kohti
avaruuden tähtipölyä,
mutta sydämen, sen hän
piti tässä. Mahdollisimman
lähellä, alati muuttuvassa
hetkessä.
Kuun sillalla moni
väsynyt soturi
miettii Maata
ja Aurinkoa.
Sitä miten
rakentaa tie
sydämestä toiseen,
ettei tarvitsisi
enää taistella.
Se, minkä silmämme
tavoittavat, on
ainoastaan pintaa.
Mutta jokainen,
joka lähestyy hellästi
syvyyttä, tietää,
että kaikista kovimpienkin
kerrosten alla on
vain pieni hengittävä
ihminen. Sielu,
joka haluaa tulla
ulos piilosta.
