Sinulle joka kutsuit itseäsi etsijäksi

Sinulle joka kutsuit itseäsi etsijäksi.
Etsitkö itseäsi, häntä vai jotain muuta
kolmatta, silmää, kättä,
jalanlyöntejä, paljaita,
sydänjälkiä, ei sillä ollut väliä.
Tiedät sen kävelleen edelläsi kadulla,
kulkeneen perässäsi varjona.
Tunsit sen laskeutuvan,
juuri ennen meren ylle nousevaa
aurinkoa, nousevan ennen laskua.
Et luullut löytäväsi mitään,
mutta tiesit voivasi menettää kaiken.
Älkää ymmärtäkö väärin.
Se oli ainut mitä sinun täytyi
Se oli ainut mihin sinä pystyit.
Ja kun viimein pysähdyit,
tiesit etsineesi tarpeeksi.
Olit valmis kohtaamaan
kaiken mitä löysit edestäsi.

Suurempia sydämiä

Mitkään sopimukset eivät riittäneet.
He kaatoivat toisiaan kuin puita.
Kostivat kai oman juurettomuutensa
repimällä irti muita.
Ja aina vaan tarvittiin lisää turvaajia,
tuhojen korjaajia, suojelijoita, hoitajia,
sovittelevia päitä, auttavia käsiä,
ylen määrin ystäviä,
toinen toistaan suurempia sydämiä,
toinen toistaan suurempia sydämiä.

Vuorovoimainen

Toiset ovat aurinkoja autiolla rannallasi
toiset tähtiä ikuisessa yössä
osa heistä kirkkaita lentäviä
joiden jäljet piirtyvät taivaasi pintaan
mutta sinä,
sinä olet valoa heijastava kuu,
ja jollakin näistä radoista kiertää hän
jolle yksikään aaltosi ei ole liian suuri
hän antaa valtamerten mennä sekaisin
vetovoimastasi.