Hän ei halunnut enää kiirehtiä

nahkanojatuoliin_maitokahvi

Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.

Hän tiesi, miten taika toimi

taikatoimi_siniharmaa
Hän tiesi, miten taika toimi. Hän
sulki silmänsä, hengitti syvään ja
kutsui kaikki osaset itsestään
paikalle. Sydän saapui ensimmäisenä
pamppaillen. Se riisui vaatteensa
ja istui eturiviin odottamaan. Ilmassa
oli samaa lempeää väreilyä kuin
kesäillassa, poutapilviä heijastavan
järven pinnassa. Tähän näytökseen
ei koskaan kyllästyisi.

Tyhjyys on uusi täysi

tyhjyyson_tummasiniharmaa
Viimeinkin hän oli valmis. Sisin pamppaillen hän
sulki silmänsä ja laskeutui sydänpuita pitkin alas
pimeyteen. Avaruus kietoi hänet ympärilleen.
Se oli kevyt ja pehmeä kuin ilma iholla. Yhtäkkiä
olo tuntui lähes painottomalta. Kaikenlaista hän
oli pelännyt, muttei koskaan osannut kuvitella,
että kaikki nämä vuodet hän oli kerännyt rohkeutta
vain pysähtyäkseen, huomaamaan, että tyhjyys on
uusi täysi.