Taivaan katosta meren pohjaan

Kultaseni,
sinun ei tarvitse todistaa kenellekään
mitään. Saat omistaa sisälläsi kaiken.
Saat asuttaa oman taivaasi katon ja
meresi pohjan. Saat myllätä maasi
pehmeäksi ja versoa koko sydämelläsi
mullasta. Saat elää omien vuodenaiko-
jesi mukaan, viihtyä niin valossa kuin
varjossa. Saat olla kotonasi juuri
tuollaisena, villinä, vapaana ja suloisen
sotkuisena. Eikä mikään maailmassa
voi pyytää sinua olemaan enempää
tai vähempää kuin oma itsesi.

Vahva kuin puunrunko

metsanreuna_Vihreä2
Metsän reuna oli ainut paikka,
jossa hän todella kumarsi.
Hän halusi kasvaa isoksi ja
vahvaksi kuin puunrunko.
Sellaiseksi, joka ei lytännyt
ketään eikä tullut kenenkään
tallaamaksi, mutta jonka
pelkkä läsnäolo sai hengityksen
virtaamaan syvemmin, sielun
huokaisemaan helpotuksesta.

Hän ei halunnut enää kiirehtiä

nahkanojatuoliin_maitokahvi

Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.

Hän tiesi, miten taika toimi

taikatoimi_siniharmaa
Hän tiesi, miten taika toimi. Hän
sulki silmänsä, hengitti syvään ja
kutsui kaikki osaset itsestään
paikalle. Sydän saapui ensimmäisenä
pamppaillen. Se riisui vaatteensa
ja istui eturiviin odottamaan. Ilmassa
oli samaa lempeää väreilyä kuin
kesäillassa, poutapilviä heijastavan
järven pinnassa. Tähän näytökseen
ei koskaan kyllästyisi.