On asioita, jotka pysyvät kehossasi,
eivätkä lähde, vaikka liikkuisit miten
tai lakkaisit liikkumasta,
olisit vain ja kuuntelisit.
Ne eivät sula ilman sanoja,
lempeitä, silittäviä,
kiihtyviä, pakoilevia,
hapuilevia sanoja.
Kaikkia niitä, jotka eivät kerran
uskaltaneet tulla ulos,
jotka piiloutuivat solujesi sisään,
takertuivat kudoksiisi
ajan myötä yhä tiukemmin.
Ne roikkuvat sinussa,
roikkuvat niin kauan, että huomaat,
niin kauan, että alat kysyä
oikeita kysymyksiä,
niin kauan, että annat kaikille,
ihan joka ikiselle
sanomattomalle sanalle,
hiljennetylle tunteelle
luvan tulla ulos.
Vasta sitten kehosi voi päästää irti.
Vasta sitten olet vapaa.