Pehmeimmät sydämet kantavat
aina toivon kipinää taskussaan.
Ne muistavat, millaista on olla
yksin ja hukassa. Ulkoapäin
ihan kunnossa, mutta sisältä
aivan palasina. Eivätkä ne
koskaan unohda, että pienikin
valonsäde oikeassa kohdassa,
voi joskus olla se ratkaiseva.
Sinä ihana säteilevä,
älä usko sellaisia tähtiä,
jotka pyytävät sinua
tuikkimaan pienemmin.
Jokaisen meistä valoa
tarvitaan selättämään
pimeä.
Ennen lähtöä aurinko lähetti
kauneimmat kukkasensa.
”Minä kierrän vain ympäri
maailman ja palaan takaisin.”
Toisille valosi tulee aina
olemaan liian kirkasta.
Loista silti. Loista niin
kuin se olisi syntymä-
oikeutesi. Ole ihana
oma itsesi.
PS. Edes aurinko ei onnistu
miellyttämään kaikkia.
On yksi asia,
mitä ei koskaan
tarvitse hävetä.
Tuo valo sinun
sisällä. Kultaseni,
voit olla säröillä
ja silti säihkyä.
Ja niinä iltoina,
kun pimeys käveli vastaan
eikä hänestä ollut taistelemaan,
hän sulki silmänsä ja sytytti
auringon palamaan. Se oli
hänen supervoimansa.
Päivänsäteeni,
ethän suotta piilottele
sisäistä valoasi.
Kaikki hyvä on
tarkoitettu
pirskoteltavaksi.
Säästä kirkkaimmat
säteesi heille,
jotka haluavat
muutakin kuin
vastaanottaa.
Kultaseni,
ethän välitä heistä,
jotka haluavat nähdä
valosi himmeänä.
Se on merkki siitä,
että sielunne ovat
eri reiteillä.
Pysy sinä kirkkaana,
tuiki, tuiki tähtösenä.
