Toiset meistä ovat
sielultansa auringon kukkasia.
Me odotamme läpi pitkän
pimeän talven, että saamme
viimein tuntea valon koko
varressa. Sen joka ainoassa
solussa. Loistaa hetken niin
kuin ei muuta olisi olemassa.
Ja vaikka haikeudellakin on
hintansa, mikään ei pidä
meitä enempää elossa.
Avainsana-arkisto: valo
Iltojen tullessa vastaan
Iltojen tullessa
vastaan joka päivä
hieman aikaisemmin,
hän tiesi, että kesä
oli pian kävelemässä
pois. Osa hänen
valosta mukanaan.
Valoa ja voimaa
Hän oli nainen, jossa
oli valoa ja voimaa.
Hän muistutti kaikin
tavoin aurinkoa.
Myös silloin harvoin,
kun hän pimeni,
hetkessä ja totaalisesti.
Perhosia kannoillaan
Tämä maa on niin raskas
toisinaan. Me tarvitsemme
sieluja, jotka kulkevat
perhosia kannoillaan.
Löytävät pimeimmänkin
yön keskellä sen ainoan
kirkkaan valon.
Sinä näit sen heti minun silmistä
Kirkkaimmat valonsäteet
ovat tehneet pitkän matkan
pimeästä. Sinä näit sen
heti minun silmistä.
Joskus osui ja kipeästi
“Sellaista valoa ei olekaan,
mikä ei olisi jollekin liikaa”,
sanoi aurinko ja kieltäytyi
himmentämästä itseään,
vaikka joskus osui varjoon
ja kipeästi.
Nainen kuin aurinko
Hän oli nainen kuin
aurinko, ruokki monen
janoisen sielua.
Harva näki hänessä
hyökyaaltoja ja
syvän meren pohjia
ja sitä, miten hän
palasi niiden luokse
yhä uudelleen
heijastaakseen
valoa.
Kaukana hohtava valo
Ethän epäröi loistaa
silloin, kun yö on
pimeimmillään.
Joskus yksikin
kaukana hohtava
valo voi olla jonkun
toisen ainoa toivo,
jatkaa eteenpäin.
Kevät
Joka vuosi sieluni
huokaisee helpotuksesta
samaan aikaan.
Mikä jälleennäkemisen
riemu, ja tunne kuin
olisit ollut siinä aina.
Liekkinä pinnan alla.
— kevät
Kaikki valo on yhteistä
Kuu ja aurinko
loistavat samalla taivaalla
toistensa ansiosta.
Eikä kukaan meistä mieti,
kumpi hehkuu
paremmin.
— kaikki valo on yhteistä
