“Sellaista valoa ei olekaan,
mikä ei olisi jollekin liikaa”,
sanoi aurinko ja kieltäytyi
himmentämästä itseään,
vaikka joskus osui varjoon
ja kipeästi.
Avainsana-arkisto: valo
Nainen kuin aurinko
Hän oli nainen kuin
aurinko, ruokki monen
janoisen sielua.
Harva näki hänessä
hyökyaaltoja ja
syvän meren pohjia
ja sitä, miten hän
palasi niiden luokse
yhä uudelleen
heijastaakseen
valoa.
Kaukana hohtava valo
Ethän epäröi loistaa
silloin, kun yö on
pimeimmillään.
Joskus yksikin
kaukana hohtava
valo voi olla jonkun
toisen ainoa toivo,
jatkaa eteenpäin.
Kevät
Joka vuosi sieluni
huokaisee helpotuksesta
samaan aikaan.
Mikä jälleennäkemisen
riemu, ja tunne kuin
olisit ollut siinä aina.
Liekkinä pinnan alla.
— kevät
Kaikki valo on yhteistä
Kuu ja aurinko
loistavat samalla taivaalla
toistensa ansiosta.
Eikä kukaan meistä mieti,
kumpi hehkuu
paremmin.
— kaikki valo on yhteistä
Pimeimmän hetken keskellä muista
Rakkaani,
pimeimmän hetken
keskellä muista:
jokaisessa meissä
asuu myös valoa.
Joskus se vaan on
visusti piilossa.
Ja vaikka tämä on
kaikkea muuta kuin
hauska leikki,
ennen pitkää, sinun
pitää silti etsiä.
Niin kirkas on se valo
Ehkä haavoja ei ole tarkoitus
koskaan täysin unohtaa, mutta
ajan myötä niitä on mahdollista
oppia kantamaan hellästi mukanaan.
Ja jopa nauttimaan. Niin kevyt on
askel ja kirkas se valo, joka syvien
varjojen perässä seuraa.
Toivon kipinä taskussa
Pehmeimmät sydämet kantavat
aina toivon kipinää taskussaan.
Ne muistavat, millaista on olla
yksin ja hukassa. Ulkoapäin
ihan kunnossa, mutta sisältä
aivan palasina. Eivätkä ne
koskaan unohda, että pienikin
valonsäde oikeassa kohdassa,
voi joskus olla se ratkaiseva.
Onnenkantamoisia ja valonlähteitä
Jokaisen meistä valoa tarvitaan
Sinä ihana säteilevä,
älä usko sellaisia tähtiä,
jotka pyytävät sinua
tuikkimaan pienemmin.
Jokaisen meistä valoa
tarvitaan selättämään
pimeä.
