Ajattele pääskysen lentoa.
Anna tunteen nousta,
siipien kannatella sanoja,
myös niitä raskaimpia.
Sillä kehosi muistaa kaiken,
mikä ei saanut virrata.
Mainokset
Avainsana-arkisto: vapaus
Vasta sitten olet vapaa
On asioita, jotka pysyvät kehossasi,
eivätkä lähde, vaikka liikkuisit miten
tai lakkaisit liikkumasta,
olisit vain ja kuuntelisit.
Ne eivät sula ilman sanoja,
lempeitä, silittäviä,
kiihtyviä, pakoilevia,
hapuilevia sanoja.
Kaikkia niitä, jotka eivät kerran
uskaltaneet tulla ulos,
jotka piiloutuivat solujesi sisään,
takertuivat kudoksiisi
ajan myötä yhä tiukemmin.
Ne roikkuvat sinussa,
roikkuvat niin kauan, että huomaat,
niin kauan, että alat kysyä
oikeita kysymyksiä,
niin kauan, että annat kaikille,
ihan joka ikiselle
sanomattomalle sanalle,
hiljennetylle tunteelle
luvan tulla ulos.
Vasta sitten kehosi voi päästää irti.
Vasta sitten olet vapaa.
Pyörteet sisälläsi
”Ne pyörteet sisälläsi,
anna kuohua.
Niin kauan, kun et syytä rantakiviä,
voit vaahdota rauhassa”, pauhasi meri ja näytti mallia.
Sydämesi portinvartija
Sinä olet sydämesi portinvartija.
Pidä huoli, että
paha pysyy poissa,
pyhä sisällä
ja rakkaus pääsee virtaamaan vapaasti.
Luota maahan
Luota maahan.
Mitä ikinä sisälläsi sortuikaan
oli enää vain tiellä.
Puun viereen oli kevyt istua
”Kiitos, että olette kulkeneet mukanani tänne asti”, hän kuiskasi ja avasi hellästi kämmenensä. Muistot leijailivat ilmaan kuin vappupallo. Puun viereen oli kevyt istua.
Kohti ydintä
Harmaa päivä
Sisäpihan musta asfaltti täynnä
vesilammikoita
ja ruskeaan taittuvia lehtiä.
Näytti siltä kuin sade ja tuuli
olisivat saaneet koko luomistyösi
rapistumaan hetkessä.
Todellisuudessa,
suurimman osan teit sinä itse,
päästämällä elämän voiman
virtaamaan
lävitsesi.
Tänne minä kuulun
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
Ollakseen villi
Ollakseen villi
hänen piti teroittaa kyntensä
ja opetella nuolemaan turkkinsa sijasta omat haavansa.
Hellästi, niin pitkään että ne kiilsivät,
valonomaista kajetta.
Aika lentää
”Mistä tiedän,
milloin minun on aika lentää?”,
kysyi tähti avaruudelta.
”Siitä, että tajuat sen vasta jälkikäteen.”
(Syvä hiljaisuus.)
Tuikkeesta oli jäljellä enää pyrstö.
