Vasta sitten olet vapaa

On asioita, jotka pysyvät kehossasi,
eivätkä lähde, vaikka liikkuisit miten
tai lakkaisit liikkumasta,
olisit vain ja kuuntelisit.
Ne eivät sula ilman sanoja,
lempeitä, silittäviä,
kiihtyviä, pakoilevia,
hapuilevia sanoja.
Kaikkia niitä, jotka eivät kerran
uskaltaneet tulla ulos,
jotka piiloutuivat solujesi sisään,
takertuivat kudoksiisi
ajan myötä yhä tiukemmin.
Ne roikkuvat sinussa,
roikkuvat niin kauan, että huomaat,
niin kauan, että alat kysyä
oikeita kysymyksiä,
niin kauan, että annat kaikille,
ihan joka ikiselle
sanomattomalle sanalle,
hiljennetylle tunteelle
luvan tulla ulos.
Vasta sitten kehosi voi päästää irti.
Vasta sitten olet vapaa.

Mainokset

Kohti ydintä

Harmaa päivä
Sisäpihan musta asfaltti täynnä
vesilammikoita
ja ruskeaan taittuvia lehtiä.
Näytti siltä kuin sade ja tuuli
olisivat saaneet koko luomistyösi
rapistumaan hetkessä.
Todellisuudessa,
suurimman osan teit sinä itse,
päästämällä elämän voiman
virtaamaan
lävitsesi.

Vastaa kun puu kutsuu

Aina kun olet vaarassa unohtaa,
johdata itsesi avaraan,
tarkenna katseesi kohti puun runkoa
näe, miten käsistäsi kasvaa oksia
(paljaita jos vuodenaika vaan on sopiva).
Anna juurten kietoutua sinuun,
mullan tarttua varpaidesi väleihin,
kuin virtaava vesi
kulje kehoasi pitkin ylöspäin
aina hamaan latvaan asti.
(Siellä? Hyvä.)
Nosta nyt hiuksesi pilvenreunukselle,
olet lehti,
joka huuhtoutuu tuulessa.