Kultaseni,
ethän anna kenenkään viedä voimaasi. On niin monta tapaa muuttaa maailmaa. Voit vaikuttaa, koskettaa tai parantaa, synnyttää jotain, mikä on sinulle rakasta. Tee mitä tahansa, kunhan teet hyvää ja annat jokaisen tehdä sen omalla tavallaan. Maailmassa on jo tarpeeksi niitä, jotka heristävät sormiaan.
Lempeyttä on
hengittää syvään
sisään:
”Minussa on kaikkea
tarpeeksi.”
Rohkeutta on
puhaltaa pehmeästi
ulos:
”Eikä mitään liikaa.”
Kultaseni,
sinusta on
lähtenyt niin
paljon valoa.
Anna pimeyden
tulla luoksesi,
hiljaisuuden
hoitaa hellästi.
Älä suotta kadehdi
häntä, joka
muistuttaa etäisesti
aurinkoa.
Se ei tarkoita, että
elämä olisi ollut
helppoa.
Ehkä pimeyttä osui
hänen matkalleen
niin paljon,
että ilman sisäistä
valoa, hän on
edelleen vaarassa
hukkua.
Sinä ihana arvokas,
älä enää arkaile
vaan vedä ne.
Väännä vaikka
rautalangasta.
”Nämä rajat. Tässä.
Niillä on tärkeä
tehtävä, vartioivat
sydäntä.”
Kaikki kaunis
kasvaa sisältä.
Kaunein sieltä,
missä on kaikista
kipeintä. Siis
luota syvään
ja hengitä.
Kun ottaa tarpeeksi
monta askelta kohti
omaa sydäntä,
ehkä silloin on
riittävä.
Älä sinä suotta häpeä.
Vuorikin kasvaa isoksi
vain tullakseen näkyväksi.
Sinä olit oman myrskysi
majakka. Luoksesi
oli helppo haaksirikkoutua.
Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn ikään, se alkaa synnyttää. Yksi lapsia, toinen runoja, kolmas ehkä molempia. Joku laittaa siemenen purkkiin ja odottaa. Joku maalaa oman maan ja tähtitaivaan. Tapoja on miljoonia. Sen vain haluan sanoa. Älä suotta usko siihen, että maailmassa on vain yhdenlaisia vauvoja.
