”Ei mitään hätää, kaikki järjestyy kyllä”, sinä sanoit ja sanasi ravitsivat maaperää, vaikka mitään ei vielä näkynyt.
Mainokset
Avainsana-arkisto: voima
Ollakseen villi
Ollakseen villi
hänen piti teroittaa kyntensä
ja opetella nuolemaan turkkinsa sijasta omat haavansa.
Hellästi, niin pitkään että ne kiilsivät,
valonomaista kajetta.
Sellaisena kuin olet
”Seiso siinä missä olet,
sellaisena kuin olet”,
sanoi puu, ja hän oli kerrankin
hievahtamatta.
”Tuuli käy aina,
mutta sen ei tarvitse merkitä suuntaa.”
Tuulen suojana
”Rakkautta on pysyä vahvana
silloin, kun on tarvetta”, sanoi puu ja nosti oksansa pystyyn myrskyn merkiksi. Niin paljon kun hän rakastikin tuulta, joskus tuli hetkiä, jolloin piti kerätä kaikki voima lähemmäksi runkoa,
toimia itse itsensä
tuulen suojana.
Kaksi haaveilijaa
”Mistä sinä haaveilet?”,
kysyi lintu puulta.
”Että voisin joskus lipua
taivaalla, pilven lailla.”
Lintui painoi päänsä
puun kuorta vasten.
”Minä haaveilen juurista,
jotka auttaisivat minua pysymään paikoillaan.”
”Tässä on sinulle aina paikka”,
vastasi puu ja liikautti lempeästi oksaansa.
Ja niin he molemmat nojasivat toisiinsa.
Maan ja taivaan vuodet ja ajat
Kultapieni,
sinä olet kevään puhkeava runsaus
sinä olet kesäillan tyyni järvi
sinä olet syksyn liekehtivä maa
sinä olet pakkasyön rasahteleva hiljaisuus
sinä olet maan ja taivaan vuodet ja ajat
sinä olet äitisi lapsi ja isäsi tytär,
älä yritä olla yhtään vähempää.
Surun rakentama
Olla maan murtama ja rakentama,
suruksi sitä kutsutaan,
mutta mikä voisikaan olla
sen kauniimpaa?
Soturi I, II, III
Soturi yks, kaks, kolme
− tehtävä vaati paljon
aikaa ja jatkuvaa harjoitusta.
Se oli vaativa.
Tärkeintä oli muistaa kuolla
ja olla välillä lapsena,
muuten mikään ei voinut virrata.
Varjo
Tunteakseen auringon todellisen voiman
puu katsoi alaspäin ja tervehti varjoaan.
Pellon reunassa
Niin kuin siemen raivaa tiensä maan uumenista
kirjoitan itseni eloon.
Nousen pimeästä valkoiselle paperiarkille
kuin villilupiini tien pientareelle.
Painan juureni mustaan multaan,
nostan katseeni korppien siipiin,
niiden hohtaviin sulkiin.
En vieläkään tiedä miten kaikki sai alkunsa,
mutta tuuli nyt tanssittaa valkeaa varttani
pellon reunassa. Olen vahvasti valoon päin kenossa.
