Suojaravinteita

”Ei mitään hätää, kaikki järjestyy kyllä”, sinä sanoit ja sanasi ravitsivat maaperää, vaikka mitään ei vielä näkynyt.

Mainokset

Tuulen suojana

”Rakkautta on pysyä vahvana
silloin, kun on tarvetta”, sanoi puu ja nosti oksansa pystyyn myrskyn merkiksi. Niin paljon kun hän rakastikin tuulta, joskus tuli hetkiä, jolloin piti kerätä kaikki voima lähemmäksi runkoa,
toimia itse itsensä
tuulen suojana.

Kaksi haaveilijaa

”Mistä sinä haaveilet?”,
kysyi lintu puulta.
”Että voisin joskus lipua
taivaalla, pilven lailla.”
Lintui painoi päänsä
puun kuorta vasten.
”Minä haaveilen juurista,
jotka auttaisivat minua pysymään paikoillaan.”
”Tässä on sinulle aina paikka”,
vastasi puu ja liikautti lempeästi oksaansa.
Ja niin he molemmat nojasivat toisiinsa.

Pellon reunassa

Niin kuin siemen raivaa tiensä maan uumenista
kirjoitan itseni eloon.
Nousen pimeästä valkoiselle paperiarkille
kuin villilupiini tien pientareelle.
Painan juureni mustaan multaan,
nostan katseeni korppien siipiin,
niiden hohtaviin sulkiin.
En vieläkään tiedä miten kaikki sai alkunsa,
mutta tuuli nyt tanssittaa valkeaa varttani
pellon reunassa. Olen vahvasti valoon päin kenossa.