Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn ikään, se alkaa synnyttää. Yksi lapsia, toinen runoja, kolmas ehkä molempia. Joku laittaa siemenen purkkiin ja odottaa. Joku maalaa oman maan ja tähtitaivaan. Tapoja on miljoonia. Sen vain haluan sanoa. Älä suotta usko siihen, että maailmassa on vain yhdenlaisia vauvoja.
Elämä tuo, ja vie.
Tuo ja vie, sen.
Siinä välissä
on sinun tehtävä:
Etsi ne asiat,
jotka kannattelevat,
hengitystäsi.
Löytää pieni vihreä taimi
harmaan kallion raosta.
Kasvua sielläkin, missä
se tuntuu mahdottomalta.
Siinä on elämän siunaus.
Pehmeä sydän
pysyi rohkeana.
Kivusta huolimatta
ja sen ansiosta
hengitti
ympärilleen
rakkautta.
Miten kevyesti
hän kannatteli
tunteitasi, oli
ainut vahvuus
mikä merkitsi.
Maailman kaunein
ja viisain ääni
on jo sinussa.
Kysy vaikka keholta.
”Pysy pehmeänä”,
hän kuiskasi sydämelleen,
vaikka palaset oli vasta
liimattu.
Rakas selviytyjä,
ole itsestäsi ylpeä.
Tänään, tässä
ja niin paljon enemmän
kuin hengissä,
olet todella pitkällä.
Voit nyt ottaa toista kädestä.
Vanha ja viisas puu
oli kerran vain pieni ja urhea
taimi, todellinen selviytyjä.
Niinkuin sinäkin.
Kun joku halaa sinua
niin, että kaikki
pirstaleet loksahtavat
hellästi paikalleen:
pidäthän lujasti kiinni?
