”Mistä tiedät, että sinusta on tullut täysi?”, kysyi Venus Kuulta.
”En joudu enää miettimään,
loistanko liikaa
vai loistanko tarpeeksi.
Tämä on minun Maani
ja saan kiertää sitä juuri sellaisena kuin olen.”
Mainokset
Avainsana-arkisto: yhteys
Ikuinen elementti
Ole itse oma vesiputouksesi
Ole puusi runko
Liekkisi tuli
Ole vakaa maaperä
ja siihen kiteytyvä metalli.
Ole oma kuun
ja maan kiertosi,
jatkuvasti muuttuva
ikuinen elementti.
Hetki ennen kaatosadetta
”Tiedäthän,
ettei sinun aina tarvitse olla valkea ja hattarainen”,
sanoi taivas pilvelle.
”Maa kyllä kestää.”
Samasta maasta
Äiti maa ei valikoi. Se ravitsee ja kannattelee meitä kaikkia. Toisinaan muistuttaa siitä, että ihminen on vain lehti tuulessa. Olemme kaikki samasta maasta, eri puusta. Sinun itkusi on minun itkuni. Vain siten juuret voivat löytää kotiin.
Suojaravinteita
”Ei mitään hätää, kaikki järjestyy kyllä”, sinä sanoit ja sanasi ravitsivat maaperää, vaikka mitään ei vielä näkynyt.
Taiga
Minä menen taigaan
pimeään pohjoiseen havumetsään,
jossa jykevät kuuset
ryhmittyvät ympärilleni,
männyt nostavat oksansa suojaksi.
Etsin luonnonvaraista,
vaikka villeys meissä kaikissa
on monien käsien muovaama
ja minun käteni jättävät jälkiä,
etsivät armoa siltä,
joka joskus seisoi tuulessa omillaan.
Tänne minä kuulun
”Maa tarvitsee jalkapohjasi paljaina”,
kuulen, miten syreenit soittavat,
kurjenkellot laulavat,
kun ravistelen itseni polkua pitkin.
Täältä minä tulen
ja tänne minä kuulun.
Tuuli tarttuu hiuksiini,
minä ajan sitä takaa,
me leikimme.
Tuulen suojana
”Rakkautta on pysyä vahvana
silloin, kun on tarvetta”, sanoi puu ja nosti oksansa pystyyn myrskyn merkiksi. Niin paljon kun hän rakastikin tuulta, joskus tuli hetkiä, jolloin piti kerätä kaikki voima lähemmäksi runkoa,
toimia itse itsensä
tuulen suojana.
Maan arvoinen
”Mistä tietää olevansa maan arvoinen?”, kysyi pieni varpunen tammenoksalta.
”Siitä, kun on valmis antamaan itsensä kokonaan, vapisevaa latvaa myöten.”
Mahdollisuus rauhaan
”Mitä jos muutos käy jonain päivänä niin suureksi, että maa ei pysty enää kannattelemaan meitä?”, kysyi nuori koivu metsän vanhimmalta tammelta.
”Emme voi pelastaa maapalloa ihmisen puolesta.
Ainut mitä voimme tehdä
on sitoa sen verran hiiltä,
kun pystymme kantamaan,
ja tarjota heille
mahdollisuus rauhaan.”
