”Teeskentele, kunnes se muuttuu
todeksi”, luin kerran jostakin ja
siitä lähtien olen askeltanut astetta
kevyemmin. Olen poiminut
matkalta jokaisen tippuneen sulan
ja höyhenen, liimannut ne nätisti
yhteen. Kuvitellut monta kertaa
mielessäni sen hetken, kun tuuli
tulee ja tarttuu siipiini ja miten
puun takaa se sitten tuleekaan.
“Nyt minä lennän.”
Avainsana-arkisto: yhteys
Unohda kaikki puolinainen
Kultaseni,
unohda kaikki puolinainen. Sinä
ansaitset ihmisen, joka on heikkona
valoosi, tarpeeksi vahva varjoillesi.
Jolla on silmää sisimpäsi tuhansille
sävyille. Sinä ansaitset jonkun, joka
on sisältä yhtä kesken, ihmisyydessään
sotkuinen, mutta joka kaikesta
huolimatta katsoo sinua puhtaimmalla
mahdollisella tavalla. Niin kuin
maailmassa ei olisi mitään yhtä
kokonaista.
Hän ei halunnut enää kiirehtiä
Hän ei halunnut enää kiirehtiä. Hän halusi
kulkea päiviensä läpi niin hitaasti, että aina
oli aikaa istua ikkunan vieressä ja tuijottaa
sisäpihan lehmuksia, maata olohuoneen
lankkulattialla ja nähdä, miten taivas kutoi
ikuista taideteostaan, sulkea silmänsä ja
kuunnella hengitysaaltojen jatkuvaa virtaa,
taukoja niiden välissä, upota vanhaan, ajan
patinoimaan nahkanojatuoliin ja kirjoittaa
kaikesta siitä, mitä tapahtui sisällä
silloin kun ympärillä ei tapahtunut yhtään
mitään.
Sinun kehosi on sinun rakas päiväkirjasi
Sinun kehosi on sinun rakas päivä-
kirjasi. Se laittaa muistiin aivan
kaiken. Toiset sivut se säilöö
kenkälaatikon pohjalle ja työntää
kellarikomeron perimmäiseen
nurkkaan. Sillä on sekä lukko että
avaimet taskussaan. Ja meni kuinka
kauan tahansa, se jaksaa kyllä
odottaa, kunnes aika on oikea. Avata
muistot.
Kaikille meille yhteistä
Elämä jättää
jokaiseen meistä jälkiä
kuin muistoksi siitä,
mikä on kaikille meille
yhteistä.
— haavat
Hän tiesi, miten taika toimi
Hän tiesi, miten taika toimi. Hän
sulki silmänsä, hengitti syvään ja
kutsui kaikki osaset itsestään
paikalle. Sydän saapui ensimmäisenä
pamppaillen. Se riisui vaatteensa
ja istui eturiviin odottamaan. Ilmassa
oli samaa lempeää väreilyä kuin
kesäillassa, poutapilviä heijastavan
järven pinnassa. Tähän näytökseen
ei koskaan kyllästyisi.
Niin sydämestään hän toivoi
Hän sanoi kirjoittavansa
runoja, mutta ne sanat,
jotka hän lähetti iltaisin
matkaan, olisivat yhtä
hyvin voineet olla
rukouksia. Niin
sydämestään hän
toivoi.
Minun turvapaikkani
”Tämä on minun
turvapaikkani”,
hän henkäisi ja
kietoi käsivartensa
hellästi itsensä
ympäri.
Paikka, jossa sielusi lepää
Muistutus,
sinun kehosi on niin paljon
enemmän kuin pelkkä ulkokuori.
Se on tuhansien tarinoiden ja
kokemusten tyyssija.
Menneiden hetkien risteymä
ja tämän hetken näyttämö.
Sinun kehosi on oman elämäsi
aurinko, kuu ja maa.
Se on yhden ihmisen universumi.
Paikka, jossa sielusi lepää
ja kurottaa kohti toista.
Tyhjyys on uusi täysi
Viimeinkin hän oli valmis. Sisin pamppaillen hän
sulki silmänsä ja laskeutui sydänpuita pitkin alas
pimeyteen. Avaruus kietoi hänet ympärilleen.
Se oli kevyt ja pehmeä kuin ilma iholla. Yhtäkkiä
olo tuntui lähes painottomalta. Kaikenlaista hän
oli pelännyt, muttei koskaan osannut kuvitella,
että kaikki nämä vuodet hän oli kerännyt rohkeutta
vain pysähtyäkseen, huomaamaan, että tyhjyys on
uusi täysi.
