Ennen olin vahva nainen,
mutta sinä teit minusta
pikkuisen linnun.
Käsikesyn.
Avainsana-arkisto: yhteys
Hän uskoi herkkiin sieluihin
Hän uskoi valkoisiin kyyhkyihin
ja puiden ikuiseen viisauteen.
Hän uskoi herkkiin sieluihin
ja isoihin sydämiin. Ja siihen,
että jos yksikin ihminen voi
löytää kotiin, jokaisella tulee
olla siihen mahdollisuus.
Hän kutsui sydäntä ja sielua
”Olen väsynyt järjen
ääneen”, hän sanoi ja
kutsui sydäntä ja sielua
astumaan esiin.
”Tehkää mitä parhaaksi
katsotte.” Ja niin he
tekivät, vapain vedoin,
köykäisin käsin, siitä
mikä oli raskasta,
taidetta.
Kaikella on aikansa
Vasta kun ulkona
on tarpeeksi tyyntä,
voi sisäinen myrsky
nousta.
— kaikella on aikansa
Niin kirkas on se valo
Ehkä haavoja ei ole tarkoitus
koskaan täysin unohtaa, mutta
ajan myötä niitä on mahdollista
oppia kantamaan hellästi mukanaan.
Ja jopa nauttimaan. Niin kevyt on
askel ja kirkas se valo, joka syvien
varjojen perässä seuraa.
Sinä lennät jo
Kultaseni,
ethän enää pienennä itseäsi,
vaan unelmoi isosti.
Piirrä omat tuikkivat tähtesi.
Ja kun katsot taivaankantta,
älä kysy mahtuvatko ne
sinne kaikki, vaan kuvittele
ääretön avaruus.
Sinä lennät jo!
Älä koskaan pyydä anteeksi sitä
Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että
kehosi tuntee kaukaistenkin merien
tyrskyt. Että et voi olla näkemättä
asioita, joiden kohdalla moni muu
sulkee silmänsä. Että hiuksesi ovat
toisinaan takussa vaaleanpunaisesta
pilvenhattarasta. Että seuraat mie-
luummin luonnon kuin ihmisten
rytmiä. Että valosi saa toiset pakene-
maan, toiset etsiytymään luoksesi.
Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että
kuljet sydän auki etkä suostu piilotta-
maan haavojasi.
Kun aurinko sittenkin nousee
”Rakasta itseäsi”, sanotaan, mutta joskus
kauneimmat teot itseään kohtaan syntyvät
pelosta. Pelosta, että ei jaksa. Pelosta,
että harmaa pitkä tunneli on ennen pitkää
imaisemassa kaiken sen, missä oli ennen
värejä. Kevään silmiä pakottavan taivaan,
kesäisen metsän ylitsepursuavan vihreän,
syksystä liekehtivän maan, lehdet jotka
keräävät vielä rohkeutta, kaamoksen su-
muiset vivahteet. Sen hetken, kun aurin-
ko sittenkin nousee. Ei, minulle ei olisi
toiminut sana rakasta, mutta pelasta ajoi
saman asian.
Halata aina kun tavata
Rakas universumi,
enemmän kuin mitään muuta
minä kaipaan tavallisia asioita.
Sitä, että voisin tavata, katsoa
ystävää silmiin, sanoa hyvää
joulua ja halata. Halata aina
kun tavata. Tavata usein ja
halata.
PS. Luulen, että en ole ainoa.
